torstai 3. joulukuuta 2015

Luukku 3 & 4 ~ Hugo ja Minä

Yhteinen taival
Seuraavan luukun vuoro!
Hugolla ja minulla on siis yhteistä matkaa takana vain vuosi. Vaikka tuntuukin, että vastahan myö tavattiin! Yritän nyt mahdollisimman hyvin kertoa kaiken minkä vain muistan tähän päivään asti :)
Päiviähän en muista sitten ollenkaan, mutta jotenkin yritän muistella ees miten aika kului!

Hugon näin siis ekaa kertaa laitumella yksin. Arvelin hevosen olevan lämminverinen ravihevonen ja tamma. Kyllä muuten arvaus osuikin oikeaa :D Ohhoh vähän kyllä hävettää, mutta ei voi mitään xd

Ensimmäiset kuvat herrasta, kenties   ekan liikutus kerran jälkeen (?) 

Hugo päätyi sitten meidän tallille sen takia, koska sen hetkisessä tallissa ei ollut mahdollista päästää oria laitumelle mikä olisi sille tehnyt hyvää. Hugo oli siis alkuun aika alipainoinen ja lihakseton. Edellisen tallin omistaja oli meidän tuttu ja ehdotti äidilleni, että voisin alkaa Hugoa hoitamaan ja liikuttamaan. Minähän innoistuin ideasta ja kohtahan oltiinkin herraa hoitamassa :)
Ekasta liikutus kerrasta muistan vain sen, että se oli lyhyt mitään ei paljoakaan tehty vähän ravia ja ympyröitä. Ei taidettu laukkaakaan kokeilla (?). Äiti sanoi, että Hugon silmistä on hävinnyt elämän ilon valo. En vain pystynyt jättämään tätä surkeaa oria yksin, halusin antaa sille vielä toisen mahdollisuuden elämään.

Toisesta tai kolmannesta kerrasta
vasta kuvia meistä.

Sovittiin sitten Hugon omistajan kanssa, että alkaisin herraa liikuttelemaan miten kerkeän ja omistajakin kävisi aina kun haluaisi. Molemmat olivat todella todella iloisia asiasta ja varmasti tähänkin päivään asti olemme molemmat vieläkin yhtä tyytyväisiä :)

Alkuun herran kanssa oli todella vaikeaa, laukannostot eivät olleet ollenkaan meidän juttu ja joka kerta oli yksi taistelu. Liikutus kerrat olivat todella lyhyitä herran huonon kunnon takia, mutta hänelle juuri sopivan pituisia. Välillä tultiin itkien ja melkein luovutus pisteessä kentältä pois, kun taas joskus iso hymy huulilla ja tyytyväisenä. Tämän takia varmasti jatkoinkin, herra osasi piristää pahoina päivinäkin.





.



Kovasti käytiin aina äidin ja koirien kanssa maastossa yhdessä. Orin kanssa en hirveästi yksin uskaltanut maastoon lähteä varsinkin kun matkalla oli laidun, jossa muut hevoset olivat.
Hugohan ei ikinä olekaan tavallaan ori ollut. Ihmisen kanssa käyttäytyi todella mukavasti eikä niinkään toisiakaan hevosia ole huomioinut. Välillä saattoi vain homma lähteä käsistä ja hörinää ja ihme askelia riitti vaikka muille jakaa.


Lopulta omistajan kanssa päädyttiin siihen, että Hugo täytyy ruunata. Jotta herra lihoisi ja elämä olisi muutenkin helpompaa. Orin pitäminen on kumminkin vaikeaa ja ties miten herra olisi seonnut saadessaan voimansa takaisin. Syyskuussa koitti sitten herran aika päästä ruunien maailmaan.


 Tehtiin yhdessä silloin todella pitkiä maastolenkkejä maasta käsin. Hugon takajalat turposivat aivan älyttömiksi välillä, joten käveltiin niin, että jalat olivat taas normaalit. Kovasti melassivettäkin juotiin.



Muistan vielä, kun meillä oli talvella Hugon kanssa semmoinen vaihe, että oikeasti pelkäsin. Pienikin sivu liike tulin heti itse alas. Tämä jakso kesti kauan ja nyt häpeän tätä jaksoa. Annoin pelolle ja Hugolle vallan. Hugo oppi miten työstä pääsee helpoiten pois. Kuukausi ehkä tätä ehkä jatkui ja oli jo monta kertaa puhetta lopettamisesta ja Hugon olevan minulle aivan liian haastava.




Vaikka ajatuksetkin oli lopettamisessa, jostain syystä sinne tallille aina eksyi herraa hoitamaan. Talvella sitten juoksutettiinkin Hugoa paljon hangessa vapaana jotta ylinmääräinen energia kuluisi siihen. Vieläkin meillä oli ratsastuksessa ongelmia eikä vasenta laukkaa meinattu millään saada.




Jossakin vaiheessa talvea aloimme käymään valmennuksissa. Saimme hiukan apua Hugon käyttäytymiseen. Tästä voitte mennä lukemaan ekan valmennuskerran: Valmennus. Laukat alkoivat pikku hiljaa löytymään ja ratsastaminen alkoi tuntua mukavalta herran kanssa.


Vedetään nyt jonkin verran aika hyppyjä, koska en todellakaan kaikkea muista. Eletään siis toukokuuta. Pikkusiskoni alkoi käymään Kiviojalla ratsastamassa. Siellä sitten tapasimme Pamin. Äiti oli jo alusta asti sitä mieltä, että Pami pitäisi saada Hugon selkään ja hyppäämään esteitä. Äiti ehdotti Pamille ideaa ja hänhän suostui. Tästä voitte lukaista ekasta ratsastuskerrasta: Hyppelyä :) (Pyydän jo anteeksi jutun laatua...) Siitä asti Pami on ollut meidän matkassa mukana ja auttanut eteenpäin herran kanssa. Tämän jutun jälkeen Hugo ja minä poistumme hetkeksi somesta ja siltä ajalta en hirveästi mitään muista.


Ennen ekaa pesua

Ensinmäistä kertaa pesussa!

Tyytyväinen herra pesun jälkeen :)



Kesäksi muutimme uuteen talliin muiden hevostemme perässä. Oli helpompi pitää hevoset samassa tallissa. Tällöin palasimme Hugon kanssa bloginkin pariin ja siitä asti olemmekin olleet kovin aktiivisia täällä päin ja suurin osa onkin varmasti juttumme lukeneet siitä asti :)
Mutta uusimmelle lukioille, jotka ovat ehkä asiasta mielenkiintoisia niin kun tämän vuoden kesäkuusta eteenpäin alatte postauksia lukemaan niin siinä on jatko tälle kertomukselle!

Toivottavasti sain mahdollisimman hyvin kerrottua kaiken tai muistin kertoa. Käytin tähän postaukseen puhelimesta löytyvää materiaalia. Kesän aikana ja sen jälkeen tuli kuvailtua enemmän kameralla, kun alkoi herrakin olemaan siinä kunnossa, että raaski kuvia kameralla napsiakin.

Toivottavasti piditte tästä luukusta! :) Kertokaa toki mielipiteenne alas kommenteihin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistakaa pitää kommentit asiallisina! :)